Sosiaalinen media – joitakin pedagogisia lähtökohtia

Laajamittainen opetuksen muutostarve

Sosiaalisen median ja oppimisen asiantuntija Harto Pönkä harmittelee osuvasti blogiartikkelissaan oppilaitosten (some-)toimintakulttuurin kehittymättömyyttä, jota yksittäiset hankkeet eivät ole onnistuneet viemään tarpeeksi eteenpäin. Tietoa on, mutta sen käytäntöön paneminen on ollut niin hidasta, että monet pelkäävät Suomen jäävän jälkijunaan opetuksen kehittämisessä.

Sosiaalisen median tarkoituksenmukainen käyttöönotto edellyttää suurempaa muutosta, johon liittyvät oppimiskäsitysten, opetuskäytäntöjen ja koko oppilaitoksen toimintakulttuurin muutos. Jos pedagogiikkaa ja toimintakäytäntöjä ei pohdita tässä yhteydessä, uusien työkalujen käyttö saattaa jäädä pintapuoliseksi, eivätkä ne välttämättä tuo oppimiseen lisäarvoa. Koska kyse on laajamittaisesta opetuksen uudistamisesta, ei myöskään tuloksia voi odottaa hetkessä.

Muutoksessa ei ole kyse vain uusien välineiden käyttöönotosta vaan huomattavasti suurempi työ on niihin liittyvän toimintakulttuurin luomisessa. Oppimisen teoria on jo pitkään tarjonnut välineitä muutoksen toteuttamiseen, mutta käytäntö laahaa perässä. Selvitän seuraavassa lyhyesti niitä pedagogisia lähtökohtia, joihin sosiaalisen median välineiden käyttö tässä hankkeessa perustuu.

Oppimiskäsitykset

Pedagogisen ajattelun ja opetusmenetelmien kehittämisen pohjalla on aina jokin oppimiskäsitys. Käytännön opetustyössä behavioristinen oppimiskäsitys vaikuttaa edelleen jossain määrin. Behaviorismissa opettaja ja oppiaines ovat keskeisessä asemassa ja oppimista säädellään ulkoapäin. Oppiminen on tällöin passiivista valmiin tiedon vastaanottamista ja siihen reagointia. Oppimisen tavoitteet määritellään niin, että tulokset ovat selvästi havaittavia ja mitattavia.

Teoreettisessa keskustelussa behaviorismia on kritisoitu voimakkaasti ja sen on pitkälti syrjäyttänyt kognitiivinen psykologia ja siihen pohjautuva konstruktivistinen oppimiskäsitys. Konstruktivismin mukaan oppiminen on aktiivista uusien kokemusten ja tietojen sovittamista aiempiin tietorakennelmiin. Konstruktivismi korostaa sitä, että oppija muokkaa ja tulkitsee tietoa omaehtoisesti: oppiminen on tiedon luomista eli konstruoimista, ei vain sen passiivista omaksumista.

Konstruktivistisessa oppimisessa korostuu oppija opettajan sijaan ja tiedon henkilökohtainen rakentaminen sen sijaan, että opiskeltaisiin ”valmiiksi pureskeltuja” tietoja. Opettaja ei ole enää ”asiantuntijaopettaja”, joka siirtää tietoaan oppijoiden nieltäväksi. Opettajan tärkeimpänä tehtävänä on pikemminkin edesauttaa oppijoitaan oppimaan luomalla sellaisen oppimisympäristön, jossa oppiminen on mahdollista.

Tällainen lähestymistapa oppimiseen antaa oppilaalle paljon vapautta, mutta toisaalta hän on myös pitkälti itse vastuussa omasta oppimisestaan. Tässä tilanteessa yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä on motivoida, luoda oppilaille halu oppia.

Sosiaalinen media ja opetuskäytännöt

Kun oppimiskäsityksistä siirrytään askel lähemmäksi käytäntöä, aletaan puhua pedagogisista malleista, opetusmenetelmistä ja opetuskäytännöistä. Pedagogiset mallit ovat teoriapohjaisia jäsennyksiä oppimistilanteiden ja oppimisprosessin etenemisestä. Ne jäsentävät oppimisprosessin eri vaiheisiin ja toimivat kehikkona opetuksen suunnittelussa. Opetusmenetelmä on opetuksen toteuttamis- tai työtapa ja sen tulisi edistää oppijan oppimista.

Sosiaalisen median opetuskäytäntöihin voidaan ammentaa aineksia useista opetusmenetelmistä ja malleista. Esimerkiksi tutkiva oppiminen  ja ongelmalähtöinen oppiminen antavat hyviä eväitä sosiaalisen median käyttöön. Näissä oppimismenetelmissä perinteiset opettajan ja oppilaan roolit on kyseenalaistettu, passiivisesta tiedon omaksumisesta siirrytty aktiiviseen tiedon prosessointiin, yksilösuorituksen sijaan korostettu ryhmän yhteistä tiedonrakentelua, abstraktin tiedon rinnalle tuotu tiedon soveltamisen konteksti, ja mitattavien tulosten rinnalle tuotu koko oppimisprosessin arviointi. Kaikki nämä ajatukset liittyvät luontevasti sosiaalisen median opetuskäyttöön.

Tutkivaa oppimista olen soveltanut kehitellessäni yleistä kehystä oppimisprosessille blogiympäristössä (ks. ”Oppimisprosessi blogiverkostossa”). Ongelmalähtöinen oppiminen taas näkyy pyrkimyksenä välttää valmiiden vastausten tarjoamista ja muotoilla tehtävänannot avoimiksi ja käytännönläheisiksi ongelmiksi (ks. ”Tehtävänannot blogiverkostossa”). Yleisemmällä tasolla lähestymistavan voi liittää konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen.