Oppimisprosessi blogiympäristössä

Tässä artikkelissa kuvaan yhden tavan, jolla oppimisprosessi voi edetä blogiverkostossa. Ehdottamassani mallissa on piirteitä tutkivasta oppimisesta ja ongelmalähtöisestä oppimisesta, mutta niitä on sovellettaessa on kiinnitetty erityistä huomiota käytetyn teknisen alustan  (WordPress) mahdollisuuksiin ja blogikulttuuriin ylipäänsä.

Mallissa lähtökohtana on blogi opiskelijan henkilökohtaisena tilana ja vuorovaikutuksen mahdollistavana verkostona. Toisaalta siinä korostuu opiskelijoiden itsenäinen työ, toisaalta tiedon yhteisöllinen jakaminen ja tuottaminen. Tavoitteena on blogien avulla yhdistää parhaat puolet itsenäisestä ja yhteisöllisestä oppimisesta.

Malli on tarkoitettu joustavaksi rakenteeksi, josta voidaan tilanteen mukaan poistaa/lisätä osia. Riippuen kulloisestakin tavoitteesta, oppilaiden kyvyistä ja käytettävästä ajasta opettaja voi muovata tätä ”rautalankamallia” haluamaansa suuntaan. Tavoitteena on, että malli soveltuisi erilaisiin tilanteisiin.

Oppimisen eteneminen blogiympäristössä:

1. johdanto (opettaja)

2  tehtävät, ongelmat ja kysymykset (opettaja)

3. tiedonhankinta (opiskelijat + opettajan ennalta keräämät resurssit)

4. blogiartikkelin luonnoksen kirjoittaminen (opiskelijat)

5. kommentointi, keskustelu ja palaute (opiskelijat + opettaja)

6. blogiartikkelin muokkaus (opiskelijat)

7. tuloksien yhteenveto (opettaja)

Rooleista

Opettajan ja opiskelijoiden roolit korostuvat oppimisprosessin eri vaiheissa. Opettajalla on parhaat mahdollisuudet ohjata opetustilannetta oppisisältöjen kannalta mielekkääseen suuntaan prosessin alussa ja lopussa. Opiskelijoiden itsenäinen työ ja vuorovaikutus puolestaan korostuvat prosessin keskivaiheilla.

Rooleja voidaan muuttaa riippuen siitä, kuinka paljon vastuuta oppilaat ovat kykeneviä ottamaan omasta oppimisestaan. Esimerkiksi hankkeeseen osallistuneissa ylioppilaspohjaisissa ryhmissä opiskelijoilta saattoi odottaa itseohjautuvuutta, mutta peruskoulupohjaisissa ryhmissä tarvittiin enemmän ohjausta.

Ylipäätään blogiverkostomallissa opiskelijoilla on kuitenkin enemmän vapautta ja samalla vastuuta omasta oppimisestaan. Opiskelijat hakevat tietoa itsenäisesti ja prosessoivat sitä aktiivisesti opintopäiväkirjablogissaan. Blogiartikkelit jaetaan ryhmän kesken ja avataan keskustelulle. Kriittisen palautteen avulla oppilaat työstävät artikkeleitaan eteenpäin. Blogityöskentely poikkeaa perinteisestä opetustilanteesta, missä auktoriteetti ja opetustilanteen hallinta on ollut ”asiantuntijaopettajalla”, joka testaa enemmän tai vähemmän passiivisiksi vastaanottajiksi käsitettyjen oppilaiden tiedot yksilösuorituksina tentissä.

1. Johdanto

Johdannon aikana opettaja esittelee perusteet opiskeltavasta aiheesta ja luo näin pohjan opiskelijoiden itsenäiselle työlle. Johdannon perusteella opiskelijoiden tulisi voida muodostaa perustava ymmärrys käsiteltävästä aiheesta. Tässä vaiheessa rakennetaan kaikille opiskelijoille yhteinen tietopohja, rajataan aihe, määritellään keskeiset käsitteet ja esitellään keskeiset ongelmat. Johdannon ei välttämättä tarvitse olla opettajan luento, vaan se voi olla myös esimerkiksi yhdessä luettu artikkeli, katsottu video tai vierailukäynti johonkin kohteeseen.

Johdannon toinen tärkeä tehtävä on innostaa opiskelijoita, herättää heidän mielenkiintonsa ja nostaa esiin kysymyksiä. Hyvä johdanto motivoi itsenäiseen työhön ja herättää opiskelijoissa halun oppia lisää aiheesta. Positiivinen esitystapa avaa opiskelijoiden ajattelua ja kutsuu kehittelemään erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Kriittisyyden peräänkuuluttaminen taas kannustaa analyysiin ja erilaisten lähteiden vertailuun.

Johdannossa voi myös yrittää aktivoida opiskelijoiden aikaisempia tietoja aiheesta esimerkiksi miellekarttaharjoituksen avulla. Jos aiheen saa liitettyä jotenkin opiskelijoiden omaan kokemusmaailmaan, se helpottaa lähestymistä ja luo pohjaa uuden oppimiselle.

2.  Tehtävät, ongelmat ja kysymykset

Johdannon lopuksi opettaja esittää erilaisia aiheeseen liittyviä ongelmia ja tehtäviä, joita opiskelijat alkavat työstää itsenäisesti omassa opintopäiväkirjablogissaan.

Tehtävänannoissa tärkeää on toisaalta rajata ongelmat selkeästi ja toisaalta antaa opiskelijoille vapautta. Avoimet tehtävät, joihin on useampia kuin yksi oikea vastaus, sopivat luontevimmin blogiverkoston keskustelevaan oppimistapaan.  Keskusteltavaa ei juurikaan jää, jos tehtävä on niin yksioikoinen, että kaikkien vastaukset ovat identtisiä tai muistuttavat toisiaan. Keskustelun elinehto on oppilaiden vapaus valita oma näkökulma ja mahdollisuus perustella näkemyksensä eri tavoin.

Opettaja voi myös harkita valinnaisuuden lisäämistä tehtäviin. Kaikkien opiskelijoiden ei välttämättä tarvitse tehdä samaa tehtävää, vaan opiskelijat voivat ryhmissä tai erikseen paneutua eri tehtäviin. Koska blogiympäristössä tuotokset on tarkoitus jakaa koko ryhmän kesken, valinnaisuuden lisääminen tuo esiin opiskelijaryhmän kokoedun suhteessa yksittäiseen opiskelijaan. Ryhmä voi yhdessä jakaa ja tuottaa huomattavasti enemmän tietoa kuin yksittäinen opiskelija, mikäli opiskelijoiden tehtävänantoja eriytetään.

Ammatillisessa koulutuksessa korostetaan usein konkreettisuutta ja tekemisen kautta oppimista teoriaan ja analyysiin nähden. Tämä sopii hyvin blogityöskentelyyn, missä tehtävien tuloksena voi hyvin olla esim. kuvakooste, video tai presentaatio, jonka voi helposti upottaa blogiin. Blogeissa opiskelijoiden tuotokset voidaan kätevästi dokumentoida ja jakaa, jolloin niistä on helppo keskustella. Tehtävä voi siis hyvin sisältää uuden konkreettisen taidon opettelua, mutta lopuksi voi olla hyvä summata opintopäiväkirjaan ”mitä tuli tehtyä”.

3. Tiedon hankinta, oppimateriaalit ja resurssit

Seuraavaksi opettaja voi tarjota ennalta etsimiään materiaaleja ja web-resursseja tehtävien ja ongelmien ratkaisuun. Materiaalit voivat täydentää johdannossa esitettyä tietoperustaa ja niiden avulla voi syventyä esimerkiksi erilaisiin ala- ja jatkokysymyksiin.

Mikäli materiaalit ovat verkossa, ne on kätevää lisätä hyperlinkkeinä kurssiblogiin. Tällöin ne ovat opiskelijoiden ulottuvilla myös tunnin ulkopuolella, minkä tahansa verkkopäätteen ääreltä.

On myös mahdollista, että tietolähteiden etsiminen jätetään kokonaan tai osittain opiskelijoiden vastuulle, jolloin he pääsevät samalla harjoittelemaan tiedonhakutaitoja. Tällainen lähestymistapa vastaa enemmän niitä haasteita, joita opiskelija lopulta työelämässä kohtaa.

Ongelmaksi saattaa tosin tällöin nousta oppimisprosessin hallitsemattomuus ja ajankäyttö. Riippuu pitkälti opiskelijoiden kyvystä työskennellä itsenäisesti, soveltuuko tällainen työskentelytapa heille. Omat opiskelijani ovat päässeet parhaisiin tuloksiin niin, että olen tarjonnut heille joitakin valmiita materiaaleja, mutta samalla vaatinut heitä etsimään täydentävää ja syventävää materiaalia itse.

Yhteisessä tiedonhakuprosessissa työkaluna voidaan käyttää linkkienjakopalveluita, kuten Diigoa. Diigon avulla opiskelijat voivat helposti jakaa ryhmän kanssa löytämänsä web-lähteet, tehdä niihin jaettuja merkintöjä (esim. alleviivaukset, kommentit) ja järjestää linkit avainsanoittain. Diigon saa helposti integroitua kurssiblogin tai seurantasivun yhteyteen (widget), jolloin linkkisisältöä (lähteet) ja blogisisältöä (tuotokset) voi seurata keskitetysti yhdestä paikasta.

4. Blogiartikkelin luonnoksen kirjoittaminen

Ensimmäinen blogiartikkelin luonnos voidaan tuottaa suhteellisen nopeasti. Sen ei tarvitse olla valmis –  riittää, että se sisältää ajattelun aihioita, joista jatkaa eteenpäin. Pelkistetyimillään luonnos voi koostua esimerkiksi pelkistä ranskalaisista viivoista.  Blogikulttuuri on välitöntä ja siihen sopii hyvin ajatus kirjoittamisesta prosessina, ei pelkän lopputuloksen kautta. Tärkeää on oppilaan aktiivinen ja itsenäinen toiminta, jossa taitoja omaksutaan ja ajattelua kehitetään.

Oman oppimisen kirjallinen reflektointi yleensä syventää oppimista ja saattaa tuoda siihen uutta näkökulmaa. Blogiartikkelin kirjoittaminen on hyvä keino ajatusten jäsentelyyn, ymmärryksen syventämiseen ja oman oppimisen dokumentointiin. Kirjoittaminen on aina aktiivista ja luovaa toimintaa ja se ohjaa opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun. Mikäli ajatusten ilmaisuun tarvitaan muuta mediaa, kuten kuvaa tai videota, se on yhtä lailla mahdollista blogiympäristössä.

5. Kommentointi ja palaute

Artikkeliluonnokset jaetaan blogiverkostossa ryhmän kesken, jolloin niistä voidaan keskustella. Keskustelua voidaan käydä normaalisti kasvokkain (esim. pienryhmät) tai blogien kommentointi -toiminnon avulla, mikä vain on luontevinta. Lopulta argumentit kannattaa kuitenkin kirjata blogikommenteiksi, jolloin ne tulevat dokumentoitua ja jäävät paremmin muistiin. Palautteen avulla opiskelija voi kehittää ideaansa eteenpäin valmiiksi blogiartikkeliksi.

Jotta palaute olisi hyödyllistä, sen tulisi olla rakentavaa. Kommentointiin ja vuorovaikutukseen kannattaakin luoda yhteiset pelisäännöt, jotta keskustelua saadaan ohjattua hedelmälliseen uomaan. Mallia tässä voidaan ottaa esimerkiksi eri blogikulttuureista, joissa vallitsee erilaisia ”netikettejä”. Tärkeitä seikkoja ovat esimerkiksi väitteiden perusteleminen, positiivinen asenne ja alkuperäisiin lähteisiin viittaaminen hyperlinkein.

6. Blogiartikkelin muokkaus

Keskustelun pohjalta opiskelijat jatkavat artikkeleidensa työstämistä. He voivat hioa artikkeleidensa sisältöä, kieliasua, rakennetta ja lisätä vaikkapa havainnollistavia mediaelementtejä.

Itse näen vain positiivisena asiana sen, jos joku haluaa käyttää toisen esittämää ideaa artikkelissaan. Tällöin on kuitenkin tärkeää viittata ajatuksen alkuperäiseen esittäjään, jottei jakaminen edesauta plagiointia. Kun kommentit kirjataan blogiartikkelin yhteyteen, ajattelun yhteisöllinen rakentuminen on näkyvillä ja myös kommentoijat saavat ansaitsemaansa tunnustusta.

7. Tuloksien yhteenveto

Lopuksi opettaja vetää yhteen tuloksia, joita prosessissa on syntynyt. Samalla hän myös vastaa johdannossa esittämiinsä kysymyksiin.

Yhteenveto on tärkeä vaihe, sillä siinä oppimisprosessin ”ympyrä sulkeutuu”. Blogiartikkeleita kirjoittaessaan opiskelijat luovat omat yksilölliset reittinsä ja näkökulmansa.  Todennäköisesti keskustelu rönsyilee kommentoinnin yhteydessä eri suuntiin. Osa opiskelijoiden huomioista ja pohdinnoista on enemmän, osa vähemmän hedelmällisiä. Yhteenvedossa opettajalla on tilaisuus fokusoida olennaiseen ja poimia se ”punaista lanka”, mikä opiskelijoiden tuotoksista nousee.

Yhteenveto helpottaa opiskelijoita muodostamaan aiheesta johdonmukaista ja selkeää kokonaiskuvaa. Tavoitteena tulisi olla moniääninen mutta samalla ehjä yhteisöllinen oppiminen.

Mallin muokkaaminen

Mallia voi muokata tilanteen mukaan. Keskustelun voi esimerkiksi siirtää alkuun (”aivoriihi”) ja siirtyä siitä yksilölliseen työhön. Kommentointikierrosta ei myöskään välttämättä tarvitse sisällyttää jokaisen blogiartikkelin tuottamiseen. Keskusteleminen vaatii aikaa ja se ei joka tilanteessa tuo lisäarvoa oppimiseen. Vaikka kommentointikierroksen jättäisi väliin, opiskelijoita kannattaa kuitenkin aina pyytää lopuksi vilkaisemaan muiden artikkeleita. Jo pelkkä tuotosten jakaminen ilman sen suurempaa vuorovaikutusta on hedelmällistä oppimisen kannalta.

Blogiverkostotyöskentelyssä on mahdollista painottaa oppilaiden itsenäistä työtä, vuorovaikutusta tai kumpaakin. Riippuu pitkälti kulloisestakin tavoitteesta ja käytettävissä olevasta ajasta, mikä työtapa kannattaa valita. Onko tavoitteena avoin, vapaa ja keskusteleva oppimisprosessi vai itsenäinen ja yksilösuoritusta korostava, vai jotakin tältä väliltä? Parhaimmillaan yksilöllinen ja yhteisöllinen työskentely vuorottelevat ja ruokkivat toisiaan.

Suositus: Parhaimmillaan blogityöskentelyssä yksilöllinen ja yhteisöllinen työskentely vuorottelevat ja ruokkivat toisiaan. Kokeile erilaisia tapoja edetä työvaiheesta toiseen. Yhden ryhmän kanssa saattaa syntyä pitkiä keskusteluketjuja kun taas toisessa ryhmässä yksilöllinen työskentely korostuu.