Opiskelijapalautetta ja kokemuksia hankkeesta

Keräsimme palautetta hankkeeseen osallistuvilta ryhmiltä (4 yo-ryhmää, 5 pk-ryhmää) kahdella tavalla. Pääosa palautteesta kerättiin kurssien yhteydessä, jolloin  kysymykset liittyivät suoraan kurssin toteutukseen ja hankkeen päämääriin. Lisäksi hankkeeseen osallistuneiden viiden peruskoulupohjaisen ryhmän sosiaalisen median käyttöä kartoitettiin yleisluontoisemmalla kyselyllä.

Lähtötilanne

Suurin osa opiskelijoista käytti jotakin sosiaalisen median palvelua, suosituimpana Facebook 70% osuudellaan. Twitteriä käytti noin kymmenesosa ja Steam -peliyhteisöpalvelua viidesosa vastaajista. Sosiaalisen median käyttö rajoittui lähes yksinomaan vapaa-aikaan ja suurin osa käytti sitä lähinnä yhteyden pitoon kavereidensa kanssa. Opiskelun yhteydessä vain harvalla oli kokemusta sosiaalisen median käytöstä. Muutama mainitsi kokeilleensa blogeja aiemmissa opinnoissaan.

Yleiskuvaa, tilastoja

Kaiken kaikkiaan kyselyiden tulokset rohkaisevat ottamaan sosiaalisen median välineitä laajemmin käyttöön opetuksessa. Huolimatta siitä, että hankkeen alkuvaiheessa tekniset ongelmat vaikeuttivat olennaisesti opiskelijoiden työskentelyä, pääosa palautteesta oli myönteistä.

Erityisesti blogityöskentely, johon hankkeessa panostettiin, sai myönteisen vastaanoton. 74% vastaajista koki blogityöskentelyn melko tai hyvin mielekkääksi, loput neutraaliksi ja vain yksi vastaaja epämielekkääksi. Suuri osa opiskelijoista (68%) koki myös blogityöskentelyn lisäävän motivaatiotaan. Yksi tekijä tässä varmastikin oli, että moni (63%) koki, että pystyi toteuttamaan ”omaa juttuaan” blogityöskentelyssä paremmin kuin muualla opiskeluissaan.

WordPress alustana sai myös kiitosta. Opiskelijat kokivat sen helppokäyttöiseksi (79%). Ehkä vielä tärkeämpää on se, opiskelijat tunnistivat, millaisia mahdollisuuksia WordPress tarjoaa heille pidemmällä tähtäimellä: opintopäiväkirjablogi, portfolio työnhakua varten, alusta oman yrityksen kotisivuille, julkaisujärjestelmä asiakasprojekteihin (esim. verkkokauppa, yhteisösivusto jne.). Kyseessä onkin ammattilaisen työkalu, ei kuluttajille suunnattu blogipalvelu (kuten esim. Blogger). Valtaosa opiskelijoista (84%) pitikin WordPressiä ominaisuuksiltaan voimakkaana ja kolmasosa suunnitteli käyttävänsä sitä myös opiskelunsa ulkopuolella.

Opiskelijoita pyydettiin vertaamaan blogien käyttöä opetuksessa muiden sähköisten välineiden, kuten Moodle, käyttöön. Tällöin puolet vastanneista koki blogien käytön myönteiseksi ja neljännes vastaajista yhdenvertaiseksi muiden välineiden kanssa. Neljännes vastaajista käytti mieluiten muita välineitä. 80% opiskelijoista oli halukkaita käyttämään sosiaalisen median välineitä enemmän opiskelunsa tukena.

Oppijalähtöisyys

Yksi lähtökohta hankkeessa oli oppijalähtöisyys. ”Asiantuntijaopettaja” ei enää hallinnoi tietoa vaan auttaa oppijoita hakemaan ja rakentamaan tietoa itsenäisesti ja yhdessä, verkkoa ja sosiaalista mediaa hyödyntäen. Eräs opiskelija pohdiskeli aihetta ansiokkaasti blogissaan:

Perinteisessä opetuksessa kaikilla opiskelijoilla oli samat oppikirjat ja samat resurssit ja opettajalla oli valta päättää, mikä tieto oli tarpeellista. Sosiaalisen median läpimurron johdosta nämä rakenteet ovat muuttuneet dramaattisesti, elleivät jopa rikkoutuneet. Opiskelijoiden pitäisi päästä kiinni sosiaalisen median antamiin mahdollisuuksiin opiskelussa ja tiedon jakamisessa.

Sosiaalinen media on opinnoissa lähes korvaamattoman hyvä apuväline. Vaikka kaikkien opiskelijoiden pitää periaatteessa oppia samat asiat, meillä on käytössämme maailmanlaajuinen tietoverkko, joka on täynnä resursseja opiskeluun. Esimerkiksi, jos tänne WordPressiin tahtoisi lähteä muokkaamaan täysin omannäköisensä sivut, pitää tietää edes jotain teemoista, kehysteemoista ja CSS:stä. Siispä opiskelija lähtee etsimään tietoa kyseisistä aiheista. Löydettyään hyvän artikkelin tai sivuston, hän lisää sen vaikka Diigo-pilveen ja yhtäkkiä löytämäsi tieto on myös muiden kiinnostuneiden opiskelijoiden käytössä.

Opintopäiväkirjablogien verkostoiminen ja muiden blogien seuraaminen on myös oppimisen kannalta nerokasta, sillä opiskelijoilla on eri lähtötasoja, kiinnostuksen kohteita ja osaamisalueita. Siispä blogiin voi tuskailla, kuinka ei millään meinaa osata tehdä jotain oppimistehtävää ja opiskelutoveri voi jakaa kommenteissa tietoa, jonka hän itse koki hyödylliseksi tai jopa kertoa ratkaisun ongelmaan. Wikin perustaminen on taas hyödyllistä esimerkiksi ryhmätöissä, sillä sinne voi jokainen tallentaa aikaansaannoksensa ja muut pääsevät käyttämään niitä hyödyksi omissa osa-alueissaan.”

Osalle opiskelijoista yllä kuvattu opiskelutapa ei ollut mikään itsestäänselvyys. Vaikka korostin useaan otteeseen, miten jokaisella on vapaus valita kurssilla oma reittinsä ja tutkia omia mielenkiinnon kohteitaan, minulta tultiin edelleen usein kysymään: ”opettaja, mitä minun pitää tehdä?”. Ehkä monet opiskelijat olivat ehdollistuneet aikaisemmalla koulu-urallaan siihen, että heidän työskentelyään ohjataan ensisijaisesti ulkoapäin: opettajan vaatimukset, oppilaitoksen määräykset, oikeat vastaukset… Tällaiset toimintamallit ovat yllättävän syvällä, eikä niitä muuteta yhdellä kurssilla.

Itseohjautuva työskentely

Blogityöskentelyssä opiskelijoilta vaadittiin itseohjautuvuutta ja omaa ajattelua. Passiivinen kuuntelu ei tuota laadukasta oppimista – syvällinen ymmärtäminen vaatii aina aktiivista pohdiskelua (reflektio). Eräs opiskelija kirjoitti aiheesta:

Opintopäiväkirjablogin kirjoittaminen edesauttaa oppimistani monin tavoin. Kun kirjoitan blogiin en vain kuuntele ja opettele ulkoa opettajan kertomia asioita vaan joudun havaitsemaan ja oivaltamaan itse asioita. Opiskelu blogin avulla on melko itsenäistä ja tällöin opiskelijalla on enemmän vastuuta omasta opiskelustaan ja tämä saa opiskelijan todennäköisesti paneutumaan opittavaan asiaan paremmin. Tällöin aiheen näkökulmakin on opiskelijan itse päätettävissä eikä vain opettajan näkökulma merkitse kaikkea. Myös oma luovuus pääsee paremmin esille, kun opettaja ei ole koko ajan kertomassa mitä tehdä.”

Toisella opiskelijalla oli saman tyyppisiä havaintoja:

Blogeja kirjoittamalla annettuun aiheeseen tuli syvennyttyä tavallista enemmän. Jotta sai aikaiseksi hyvän kirjoituksen, oli sen kirjoittamiseen käytettävä aikaa. Kun kirjoitin blogiartikkeleita, jouduin selvittämään itselleni tunnilla käytyjä asioita ja kertaamaan. Se oli hyvä. Sisältöä tuotettaessa jouduin mietimään asioita tarkemmin ja selittämään itselleen epäselviä asioita, jotta pystyi kirjoittamaan niistä. Alussa kirjoittaminen tuntui välillä vaikealta, kun kaikki oli uutta, mutta kurssin aikana se helpottui.”

Toisaalta useassa vastauksessa näkyi, että kasvanut vastuu omasta opiskelusta koettiin myös haastavana. Yksi vastaaja totesi, että ”välillä oli vaikea motivoida itseään itsenäiseen työskentelyyn.” Toinen nimesi blogityöskentelyn huonoksi puoleksi sen, että ”työskentelytapa vaatii ainakin jossain määrin itsekuria ja aikatauluttamista”. Peruskoulupohjaisissa ryhmissä oli enemmän niitä, joilla oli haasteita ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Ylioppilaspohjaisissa ryhmissä ihmisiltä pystyi vaatimaan tässä suhteessa enemmän.

Useimmat kokivat itseohjautuvan työskentelyn kuitenkin lopulta palkitsevaksi ja tunnistivat, miten se edisti oppimista: ”Aluksi itsenäinen blogityöskentely tuntui raskaalta ja olin ns. hukassa. Lopulta kuitenkin harjoittelemalla opin ja työskentelystä tuli helpompaa.” Kurssin lopussa seuraavanlainen palaute olikin yleisempää: ”Blogityöskentely auttoi oppimistani, sillä jouduin itse penkomaan asioista lisätietoa ja kirjoittaminen edisti sen muistamista vielä enemmän.”.

Oma tila, omistajuus

Blogityöskentelyn tärkeä lähtökohta oli ajatus blogista yksilöllisenä ”omana tilana”, jonka sisällön, ulkoasun ja toiminnot kukin opiskelija itse suunnittelee. Eräs opiskelija kirjoittaa tähän liittyen: ”opintopäiväkirjablogista voit tehdä juuri sen näköisen tilan kuin haluat. Muuttamalla teemoja, taustakuvia tai fontteja voit luoda juuri sinulle sopivan blogin, joka erottuu muista ilman suurempaa takinvääntöä.”

WordPressin laaja ekosysteemi (lisäosat, teemat) tarjosi opiskelijoille lähes loputtomat mahdollisuudet muokata omaa blogiaan. Oikeastaan ”blogi” ei ole osuva termi WordPress:in yhteydessä, vaan sitä pidetään yleisesti ennemminkin monipuolisena julkaisujärjestelmänä (CMS).  Opiskelijan (ja opettajan) kannalta voimauttavaa on, että suuri osa lisäosista ja teemoista ja on ilmaisia ja perustuu avoimeen lähdekoodiin. Eräs opiskelija kirjoittaa WordPressin käytöstä  näin: ”WordPressissä on rajattomasti mahdollisuuksia erilaisille toiminnoille ja ulkoasunmuokkaamiselle. Näiden avulla voi luoda juuri itsesi näköisen blogin, josta löytyy kaikki tarvitsemasi toiminnot. On hauskempaa tehdä tehtävät blogiin joka tuntuu omalta.” Monille yksilöllinen blogin ulkoasu oli tärkeää, ja muutama innostui tekemään sen parissa töitä vapaa-ajallaankin.

Hankkeessa lähtökohtana oli tehdä blogista työkalu opiskelijoille itselleen, ei suorite oppilaitosta varten. Blogityöskentelyä kannustettiin sitomaan opiskelijan omiin tavoitteisiin ja mielenkiinnon kohteisiin ja hyödyntämään omissa tulevissa projekteissa. ”Bloggaaminen oli opettavaista, olen varma, että voin tulevaisuudessa hyödyntää oppimaani. Varsinkin kun näinä päivinä netissä tapahtuu melkein kaikki.”, kirjoitti eräs opiskelija. Kolmasosa vastaajista ilmoitti, että aikoo käyttää WordPressiä myös opiskelun ulkopuolella.

Luovuus, vapaus ja motivaatio

Blogin suunnitteluun ja sisällöntuotantoon sisältyvät luovat mahdollisuudet koettiin erityisen mielekkäiksi. Tässä joitakin opiskelijoiden kommentteja aiheeseen liittyen: ”blogin suunnittelu oli hauskaa, kun sai toteuttaa itseään”, ”blogityöskentely oli mielekästä, koska se antoi vapaat kädet opiskelussa.”, ”kurssilla sai itse oivaltaa ja tätä kautta oppia mikä oli hyvä juttu”, ”oli hyvä saada työskennellä omassa tahdissa ja tyylissä.”, ”, ”Onnistunutta oli, että pääsin toteuttamaan artikkeleita oman maun mukaan mm. kuvituksella ja tietenkin tekstillä.”

Jotkut opiskelijat innostuivat tekemään bloginsa kanssa töitä vapaa-ajallaankin. Esimerkiksi yksi opiskelija oli ottanut selville, miten sivustolle voi lisätä toiminnon, jonka avulla käyttäjät voivat tehdä lahjoituksia, ja esitteli tätä ylpeänä muille. Toinen opiskelija kertoo, että: ”minussa on herännyt kiinnostus sivujen visuaalisen puolen tutkimiseen ja omaan sisällöntuottamiseen. Olen oppinut kurssilla paljon.” Erityisen iloinen olin tällaisesta palautteesta, joka osoittaa, että ihmisen oma aito kiinnostus aiheeseen on saatu syttymään.

Mielekäs omaehtoinen tekeminen heijastui opiskeluun kasvaneena motivaationa. Yksi opiskelija kertoi palautteessa, että ”blogityöskentely toi uutta motivaatioita koulutyöskentelyyn. Oli mahtavaa päästä opiskelemaan omaan tavalla ja omaan tahtiin”. Hän ei ollut poikkeus – suuri osa opiskelijoista (68%) koki blogityöskentelyn lisäävän motivaatiotaan. Yksi syy varmaankin oli, että monet (63%) kokivat, että pystyivät toteuttamaan ”omaa juttuaan” blogityöskentelyssä paremmin kuin muualla opiskeluissaan.

Tehtävänannot

Tehtävänantoja pyrittiin suunnittelemaan niin, että mahdollistaisivat yksilöllisiä reittejä. Tuloksena oli rikas valikoima erilaisia opiskelijoiden tuotoksia, joiden ympärillä oli mielekästä vuorovaikuttaa ja joiden avulla oli mahdollista oppia toisilta.

Opiskelija sai valita blogikirjoituksensa aiheen eräänlaisesta ”ruokalistasta” (menu) tai keksiä oman aiheen. Tämä koettiin pääsääntöisesti mielekkääksi ja motivoivaksi.  Yhden opiskelijan mielestä ”tehtävänannot olivat onnistuneita, sillä pidän vapaamuotoisista tehtävistä (ei yhtä oikeaa vastausta).” Toinen opiskelija oli samoilla linjoilla: ”blogityöskentelu antoi enemmän vapautta tehdä asioita, eikä ollut vain sitä ns. ”yhtä oikeaa” tapaa tehdä asioita. Itse koin hyvänä tuon mahdollisuuden tehdä omanlaisensa lopputulos.” Kolmas kertoi, että ”kurssin tehtävänannot ovat olleet onnistuneita, koska aiheissa on ollut paljon valinnanvaraa. On saanut perehtyä siihen mikä eniten kiinnostaa itseään.”

Keräsin tehtäviä varten jonkin verran valmiita resursseja, jottei opiskelijoiden olisi tarvinnut aloittaa tutkimustaan tyhjästä. Useampi vastaaja mainitsi tämän myönteisenä asiana palautteessa. Yksi vastaaja kiitteli, että ”tehtäviin saatiin hyvä alustus ja materiaali oli myöhemminkin luettavissa. Opettaja oli poiminut myös hyödyllisiä linkkejä käyttöömme.” Toinen koki, että tehtäviin liittyi ”kaikki tarvittava informaatio tehtävän aloittamiseen.”

Tehtäviin sisältyi lisäksi myös itsenäistä tiedonhankintaa. Ajattelin roolini verkko-opiskelussa oppaaksi, joka pystyttää joitakin tienviittoja ja hahmottelee hieman karttaa, mutta antaa kunkin poiketa sivupoluille mielenkiintonsa mukaan. Tällöin jokaisen polusta tuli hieman erilainen. Eräs vastaaja nosti tämän esiin palautteessa: ”itse pidin ajatuksesta että oppilaille annetaan eväät ja itse pitää tehdä loppuun. Se kannustaa itsenäiseen työskentelyyn ja toisten tekemisten seuraaminen ja kommentointi antaa hyvän pohjan oppimiselle”.

Joillekin opiskelijoille ongelmia tuotti kieli – suuri osa verkkomateriaalista oli englannin kielellä. Yksi opiskelija valitti palautteessa, että ”epäonnistunutta oli englannin kielisten tekstien kahlaaminen tehtävänannoissa. Käytin sitten Google-translatea, jolla sain jotain selkoa asiasta.”. Tällaisia kielivaikeuksia oli kuitenkin harvoilla. Ylipäätään blogien kieli on yleensä yksinkertaista eikä vaadi laajaa sanavarastoa.

Jakaminen ja vuorovaikutus

Jakaminen koettiin pääsääntöisesti hyödylliseksi. Kaikki vastaajat ilmoittivat hyötyneensä jakamisesta jotenkin, 43% heistä paljon tai melko paljon. Hieman yli puolet (53%) käytti omissa tuotoksissaan muiden jakamia lähteitä tai jatkoi jonkun muun esittämää ajatusta. Eräs opiskelija kertoo, että ”jakaminen oli hyvä asia. Toisten blogeja lukemalla sai uusia näkökulmia omaankin aiheeseen ja tietoa sellaisista aiheista joista ei itse ottanut selvää. Diigon kautta tuli löydettyä hyödyllisiä linkkejä”. Toinen jatkaa:  ”muiden blogeja oli kiinnostava lukea ja saada näin vielä enemmän tietoa. Oli hyvä asia, kun sai eri näkökulmia asioihin. ”

Yleisöllä, jo pienelläkin sellaisella näytti olevan vaikutusta opiskelijoiden tuotoksiin. Eräs opiskelija kirjoitti: ”Tieto blogin jakamisesta vaikutti omaankin kirjoittamiseen. Tekstiä tuli harkittua tarkemmin, koska se tuli toistenkin nähtäväksi.” Opiskelijoiden motivoinnin kannalta on eri asia kirjoittaa perinteisesti yhden ihmisen yleisölle (tehtävänpalautus opettajalle) kuin koko ryhmän nähtäväksi. Seuraava aste onkin sitten jakaa tuotokset koko maailman kanssa ja saada kosketuspintaa todelliseen yleisöön.

Toisaalta yksi vastaaja kirjoitti palautteessa, että ”ei ole kivaa laittaa omia tehtäviään muiden näkyville ja kommentoitavaksi.”. Toisella oli vastaava kokemus: ”jakaminen oli minulle vaikeaa. Oman tekstin ja linkkien jakamiseen liittyy tietty kynnys. Omien tuotosten toimittaminen opettajalle perinteiseen tyyliin on minulle luontaisempi tapa, mutta ehkä tässäkin tuli hyödyllistä kokemusta.”. Ylipäätään tällaiset vastaukset olivat kuitenkin harvassa.

Muutama peruskoulupohjainen opiskelija myönsi avoimesti palautteessa, että tuotosten jakaminen teki tehtävien plagioimisesta (”leikkaa & liimaa”) helpompaa. Tällaisia ongelmia oli kuitenkin  suhteellisen vähän. Suoranainen kopiointi oli helppo havaita. Toisaalta idea myös oli, että toisten tekstiä voi käyttää lähteenä, kunhan osoittaa selkeillä viittauksilla, mikä on omaa ajattelua ja mikä ei.

Totesin kurssilla, että jakamisen kulttuuri ei ala kehittyä ryhmässä itsestään, vaan sen vakiinnuttamiseksi täytyy tehdä työtä. Jakaminen ei ollut kuulunut useimmilla aiempiin opintoihin, eikä pelkkä kannustus tai yhteisen hyvän tavoittelu riittänyt motivoimaan jakamiseen. Kun rakensin jakamisen sisään tehtävänantoihin (esim. ”jaa vähintään yksi linkki ja käytä vähintään yhtä opiskelutoverisi jakamaa linkkiä”), alkoivat opiskelijat aktivoitua. Vähitellen kun tiedon jakamisen prosessi toistettiin riittävän monta kertaa, opiskelijoille tuli omakohtainen kokemus siitä, miten yhteinen tiedonhankinta auttoi kaikkia eteenpäin. Aktiivisiksi jakajiksi kasvetaan vähitellen, eivätkä totutut toimintamallit muutu hetkessä.

Vuorovaikutus

Itse koin vuorovaikutuksen synnyttämisen kaikkein haastavimmaksi blogityöskentelyssä. Monet opiskelijat tunnistivat palautteessa kommentoinnin ja vuorovaikutuksen hyödyt, mutta silti samalla arvioivat oman aktiivisuutensa alhaiseksi. Periaatteet ja käytäntö siis poikkesivat toisistaan.

Vuorovaikutus syntyy osittain ryhmän sisäisestä ”kemiasta” ja joissakin ryhmissä se yksinkertaisesti toimi paremmin kuin toisissa. Yhdessä ryhmässä oli alusta alkaen hyvä sisäinen henki ja siellä tuli tämän suuntaista palautetta: ”opiskelijana koen ajatusten vaihdon muiden opiskelijoiden kanssa tärkeänä. Uudet näkökulmat opittavaan asiaan saavat minut pohtimaan omaa kantaani asiaan uudelleen ja näin oppimaan aiheesta lisää. Tässäkin blogi toimii automaattisesti vuorovaikutuskanavana muihin aihetta pohtiviin.” Saman ryhmän toinen opiskelija kertoi, että ”kommentointi auttoi näkemään, onko ylenkatsonut jotain tiettyä aihetta vai oliko lopputulos miellyttävä lukea.”

Toisessa ryhmässä taas valiteltiin, että ”kommentointi ja keskustelu ei muodostunut ryhmässämme tiiviiksi toimintatavaksi.” Syyksi mainittiin esimerkiksi pettymys keskustelun tasoon: ”Kommentointi ei tuntunut missään vaiheessa niin kiinnostavalta, että sitä olisi halunnut käyttää enemmän hyödyksi. Kunnollista keskustelua ei saatu aikaan.”. Toiset taas syyttivät omasta epäaktiivisuudestaan ajan puutetta: ”hmm.. vaikea sanoa ehkä osallistumiseni vaisuus joihtui ajan puutteesta. Sillä kyllähän keskustelut olivat aina mielenkiintoisia.”

Yksi kommentointia hankaloittava tekijä oli tehtävänpalautusten myöhästely. Yksi vastaaja harmitteli, että ”tehtäviä palautettiin eri tahdissa  -tarkemmat deadlinet olisi voinut ryhdistää toimintaa.” Jos kommentteja tulee eriaikaisesti ripotellen (pahimmassa tapauksessa vasta kurssin loputtua), ei keskustelu pääse kehittymään ja ensin julkaistut artikkelit saavat valtaosan kommenteista. Seuraavalla toteutuksella korostinkin jokaisen tehtävän yhteydessä sitä, miten tärkeää tehtävien tekeminen samantahtisesti on, jotta vuorovaikutus on mielekästä. Tällä kurssilla keskustelua syntyikin paremmin.

Joillekin opiskelijoille blogien kautta kommunikointi oli helpompaa kuin keskustelu luokkatilanteessa: ”Blogien kautta oli mielestäni helpompi kommunikoida muiden kanssa ja tuoda omia mielipiteitä esille.” Oli myönteistä huomata, että monet opiskelijat, jotka normaalissa luokkatilanteessa jättäytyivät taustalle, saattoivat blogikeskustelussa esittää pohdittuja puheenvuoroja.

Ajan puute

Suurimmaksi ongelmaksi opiskelijat kokivat ajan puutteen. Moni koki, että kurssilla edettiin liian nopeasti. Uusien välineiden ja työtapojen opettelu vei aikaa opintosuunnitelmaan kirjatuilta sisällöiltä, jolloin kumpaankaan ehditty paneutua riittävästi.

Vaikka käytettyjen some -välineiden määrää rajattiin, monet kokivat, etteivät saaneet niitä riittävästi haltuun. Diigon käyttö jäi monella opiskelijalla vähäiseksi ja suuri osa sen mahdollisuuksista hyödyntämättä. Yksi opiskelija kritisoi, että ”Diigo oli liian sekava, enkä ymmärrä sen tärkeyttä. Mielestäni samat jaot olisi voitu tehdä emaililla, tai jollain muulla jo opetellulla tavalla. Liikaa ohjelmia liian vähässä ajassa sekoittaa vaan liikaa.”

Itse pidän Diigoa yhtenä voimakkaimmista oppimisen apuvälineistä. Oli kuitenkin hyväksyttävä, että käytettävissä ollut 2-4 tuntia ei riittänyt Diigon monipuolisten ominaisuuksien haltuunottoon. Digitaalisia muistiinpanoja, jaettuja muistiinpanoja, oman ja yhteisen tietopankin järjestämistä ym. Diigon käytön mahdollisuuksia ei ehditty ajan puutteen vuoksi kylliksi harjoittelemaan. Syksyn 2012 kurssilla käytinkin linkkien jakoon uuden Campus 2.0 -ympäristön yksinkertaisempaa vuorovaikutusseinää. Tämä riitti linkkien jakamistarkoitukseen, joka oli kuitenkin tärkeintä.

Hankkeen aikana kävi selväksi, että sosiaalisen median onnistuneeseen käyttöönottoon tarvitaan laajamittaisempaa sitoutumista oppilaitostasolla. Sosiaaliseen mediaan liittyvien taitojen tulisi olla osa laajempaa opintopolkua ja opintosuunnitelmaa (mitä OPH:kin 2012 keväästä alkaen on vaatinut). Sekä opiskelijan että opettajan kannalta on helpompaa, jos uusia välineitä ja työtapoja käytettäisiin useiden kurssien yhteydessä, eikä vain yhdellä toteutuksella kehityshankkeen yhteydessä. Tällöin opiskelijoiden taidot voivat kehittyä ja substanssiasioille jää enemmän aikaa.