Miksi opetuksen tulisi muuttua? Työelämän ja yhteiskunnan muutoksia

Avoin ja vapaa tietoverkko on muuttanut merkittävästi koko yhteiskuntaa. Verkossa tieto on helposti kaikkien saatavilla, eikä sen mekaaninen muistiin painaminen ole enää riittävä taito. Tärkeämpiä taitoja ovat tiedon haun, arvioinnin ja soveltamisen taidot. Teollisesta yhteiskunnasta on siirrytty tietoyhteiskuntaan, jossa ansaintalogiikka perustuu kasvavassa määrin innovaatioihin – tuotteisiin ja palveluihin, jotka syntyvät tietoja ja taitoja luovasti soveltamalla, yhdistelemällä ja kehittelemällä. Yhteiskunnan muutos heijastuu myös opetukseen.

Avoin oppiminen

Viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän ”avoimesta oppimisesta”. Oppiminen ei ole enää oppilaitosten yksinoikeus vaan suuri osa siitä tapahtuu muodollisen opetuksen ulkopuolella. Avoimet verkko-oppimateriaalit ovat viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti ja mahdollistavat itsenäisen opiskelun. Esimerkiksi MIT opencourseware ja Academic Earth tarjoavat maailman huippuakateemikkojen luentoja verkko-opiskelijan käyttöön ilmaiseksi. Avointen verkkomateriaalien suosion kasvaessa painettu oppikirja vähitellen katoaa. USA:ssa jo joka kuudes korkeakouluopiskelija suorittaa opintojaan pääasiallisesti verkossa (Department of Education 2009).

Erikoistutkija Kirsi Pohjola puhuu oppimisen ”kaikkiallistumisesta”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että oppilaiden kannalta mielekkäin oppiminen tapahtuu koulun ulkopuolella, kuten netissä tai muissa medioissa, kaverien ja sosiaalisen median kautta sekä harrastuksissa. Sosiaalisen median palvelut ovat välineitä, joita opiskelijat käyttävät koulun ulkopuolellakin ja niitä kannattaisi hyödyntää myös opetuksessa. Samalla niiden avulla voidaan sitoa oppimisen eri kanavia (koulu, media, vapaa-aika) paremmin yhteen.

Sosiaalinen media ja työelämän tarpeet

Sosiaalinen median käyttöä opetuksessa perustellaan myös työelämän tarpeilla. Sosiaalisen median käyttö on jo arkea työelämässä ja yritykset ovat panneet merkille sen tarjoamat mahdollisuudet nopeammin kuin oppilaitokset. Elinkeinoelämän keskusliiton ”Oivallus” -raportissa (2011) nostetaan luovuus ja verkostoituminen tulevaisuuden työelämän keskeisiksi teemoiksi.

Luovuus on raportin mukaan ongelmanratkaisutaitoa, argumentoinnin ja oman näkemyksen perustelun taitoa, kykyä toimia yllättävissä tilanteissa, ja uskallusta, jonka lopputuloksena voi syntyä vaikkapa oma yritys. Luovuus ilmenee paitsi ajattelussa myös toiminnassa: taidot tulisi nostaa tietojen rinnalle. Nämä yhdistyvät esimerkiksi design menetelmissä, joille on ominaista prototyypit, kokeilu ja testaaminen. Luovuus kukoistaa erityisesti verkostoissa, joissa ryhmän jäsenet oppivat jatkuvasti toisiltaan.

Tulevaisuuden työelämää verrataan raportissa jazz-improvisaatioon: päämäärä tiedetään, mutta tavoitteisiin pääsemiseksi ei ole tarkkoja nuotteja. Muiden asettamien sääntöjen noudattaminen ja tarkasti määriteltyjen tehtävien suorittaminen ei enää riitä. Kuten jazz-yhtyeessä, kaikki ryhmän jäsenet ”puskevat toisiaan eteenpäin” luodakseen jotain suurempaa kuin mitä he yksin voisivat saada aikaan.

Tulevaisuuden opetus tulisi raportin mukaan rakentaa oppivien verkostojen tarpeista lähtien. EK:n huoli on, että Suomessa opetusjärjestelmä ei tue kylliksi luovuutta ja ryhmässä toimimisen taitoja. Perinteinen opetusmalli – toisto, tentti, unohdus – ei edesauta työelämässä ja yhteiskunnassa vaadittavien taitojen kehittymistä. Mekaaninen toisto, passiivinen tiedon omaksuminen ja yksilösuorituksen korostaminen toimivat jotenkin vielä teollisessa yhteiskunnassa, mutta eivät enää tietoyhteiskunnassa. Voimakkaasta kritiikistä huolimatta suuri osa opetuksesta Suomessa on edelleen hyvin perinteistä, jopa korkeakoulutasolla.

EK:n ehdottaakin seuraavia muutoksia opetukseen: ”Opettajan tulee yhä vahvemmin olla kaikilla koulutusasteilla ennen muuta oppimisen asiantuntija ja oppimisen ohjaaja, ei niinkään opetettavan tietosisällön haltija ja välittäjä. Opettamisen tulee olla enemmän tiimityötä, jolloin se toimii erinomaisena esimerkkinä yhdessä tekemisestä. Opettaja on parhaimmillaan mahdollistaja ja sparraaja. Oppijakeskeisyyden vahvistaminen ei tarkoita opettajan merkityksen katoamista vaan opettajan roolin muuttumista mahdollistajaksi. Opettaja muuttuu opettamisen asiantuntijasta oppimisympäristön luomisen asiantuntijaksi ja oppimisen fasilitoijaksi.”

Opetuksen kehittämisessä on tällä hetkellä suuria paineita. Yksi Opetushallituksen strategia tilanteessa on ollut resurssien ohjaaminen hankkeisiin, joissa opetusta kehitetään uuden teknologian avulla. Teknologia ei itsessään voi ratkaista opetuksen ja työelämän haasteita, mutta se voi olla suureksi avuksi verkostomaisen ja luovan työ- ja oppimisympäristön rakentamisessa. Erityisesti sosiaalisen median välineiden voi ennakoida nousevan keskeiseen rooliin tulevaisuuden oppimisympäristöissä.