Diigo – linkkikirjaston järjestyksen ylläpito

Yksi syy kirjainmerkkipalvelujen (kuten Diigo ja Delicious) olemassaoloon on se, että selaimet eivät tarjoa kirjainmerkkien organisointiin riittävästi keinoja. Useimmissa selaimissa on vain kirjainmerkkivalikko tai -palkki, joka tulee nopeasti täyteen, jos verkkoa käyttää paljon. Valikkoon voi lisätä kansioita helpottaakseen kirjainmerkkien organisointia, mutta tämäkin keino osoittautuu lopulta riittämättömäksi. Sisällön löytäminen kirjainmerkkivalikosta on hankalaa, koska kirjainmerkkien järjestämiseen ja etsimiseen ei ole tarjolla tarpeeksi nopeita ja tehokkaita välineitä.

Toinen ongelma on se, että kirjainmerkit on tallennettu paikallisesti tietylle tietokoneelle ja tiettyyn selaimeen. Kun vaihdamme tietokonetta jolla työskentelemme, kirjainmerkit eivät seuraa mukanamme. Kirjainmerkkejä voi siirtää koneesta tai selaimesta toiseen, mutta prosessi on työläs.

Kirjainmerkkipalvelut tarjoavat linkkien järjestämiseen huomattavasti paremmat puitteet. Diigossa sisältöä voidaan järjestää asiasanoituksen, linkkikuvausten ja listojen avulla. Diigo toimii pilvipalveluna, eli kaikki sisältö on käytössä miltä tahansa verkkoon kytketyltä laitteelta. Tuloksena on yksi yhtenäinen henkilökohtainen linkkikirjasto, joka kulkee mukana, minne menetkin. Katso tästä video sosiaalisten kirjainmerkkipalveluiden käytöstä.

Listat

Jos käyttää avainsanoja ja listoja johdonmukaisesti, Diigoon voi säilöä tuhansia linkkejä niin, että ne ovat vielä löydettävissä ilman suurta vaivaa. Olen käsitellyt avainsanojen käyttöä blogeissa aikaisemmassa artikkelissa, ja samat periaatteet pätevät Diigon sisällön järjestämisessä.

Listat ovat toinen kätevä tapa järjestää Diigossa kirjainmerkkejä kokoelmiksi. Listaan voi lisätä sisältöä kirjainmerkit (bookmark) -toiminnolla, kun merkitsee kohteeksi luomansa listan. Listassa kirjainmerkkien paikkaa voidaan vaihtaa helposti hiirellä raahaamalla ja pudottamalla (”drag and drop”). Listoja voi järjestää hierarkkisesti osiin lisäämällä niihin osioita (sections). Siten esimerkiksi ”WordPress teemat” listan voi jakaa osiin ”ilmaiset teemat”, ”kaupalliset teemat”, ”teemojen kustomointi” ja ”kehysteemat ja aputyökalut”. Käyttämällä osioita listalle voi lisätä laaja-alaisesti linkkisisältöä ilman että sisällön löytäminen hankaloituu.

Jos haluaa yksinkertaisesti vain merkitä tietyn sivun myöhempää lukemista varten, voi käyttää ”read later” listaa. Tällöin merkitään ”read later” valintaruutu kirjainmerkkiä lisätessä tai sen tietoja muokatessa (edit). Omasta kirjastosta löytyy erikseen lehti myöhemmin luettavaa sisältöä varten.

Listoja on helpompi käyttää henkilökohtaiseen tiedonhallintaan kuin tiedon jakamiseen ryhmän kanssa. Listaa ei pysty jakamaan ryhmässä (group) samalla tavalla kuin yksittäisiä kirjainmerkkejä. Sen sijaan listan voi lähettää sähköpostitse (send) tai jakaa muissa sosiaalisen median palveluissa (share). Siten opettaja voi esimerkiksi luoda listan, johon lisää koko kurssiin tai tiettyyn tehtävään liittyvät aineistot,  ja jakaa sen osallistujien kanssa. Listaan voi linkin esimerkiksi kurssiblogin yhteyteen, jolloin kaikkiin blogikeskusteluun ja taustaresursseihin pääsee käsiksi kätevästi yhdestä paikasta.

Suositus: Jos selaimesi kirjainmerkkivalikko tuntuu riittämättömältä, ota käyttöön sosiaalinen kirjainmerkkipalvelu, kuten Diigo. Diigon avulla saat säilöttyä kaiken haluamasi websisällön omaan henkilökohtaiseen kirjastoosi.

Suositus: Käytä listoja ja avainsanoja henkilökohtaisen Diigo-kirjastosi organisointiin. Jos järjestät kirjastosi johdonmukaisesti, voit säilöä tuhansia linkkejä niin, että ne ovat edelleen helposti löydettävissä.

Sisällön järjestäminen ja ryhmät

Henkilökohtaisen kirjaston järjestyksen ylläpito Diigossa on vielä suhteellisen helppoa, mutta opiskelijaryhmän jakaman sisällön järjestäminen on jo monimutkaisempi tehtävä. Opiskelijaryhmässä on keskimäärin 25 opiskelijaa, ja jos jokainen heistä jakaa muutaman linkin tehtävää kohden, ryhmän linkkilistasta kasvaa nopeasti hyvin pitkä. Linkkien hallitsematon lisääminen johtaa helposti kaoottiseen tilanteeseen, ja relevantin sisällön löytäminen listalta vaikeutuu.

Yhteisen linkkisisällön järjestystä on syytä vaalia luomalla ryhmälle yhteiset pelisäännöt, jonka mukaisesti listalle lisätään linkkejä. Voidaan esimerkiksi päättä, että jokaisen listalle lisätyn linkin tulee olla avainsanoitettu (1-4 avainsanaa), sisältää lyhyen kuvauksen (description) ja mahdollisesti tekstikorostuksen (highlight), jossa tehtävänannon kannalta olennainen sisältö on nostettu sivulta esiin. Itse huomasin, että kun sisällön jakamista varten on määriteltiin yhteiset kriteerit, linkkisisällön laatu nousi, määrä putosi ja hakeminen helpottui. Pieni vaivannäkö linkin lisäysvaiheessa hyödyttää merkittävästi koko ryhmää.

Avainsanoitus

Avainsanoituksessa voi olla oma haasteensa jo yksittäisessä blogissa. Ryhmässä avainsanoituksen johdonmukaisuutta on vaikeampaa ylläpitää. Siksi on erityisen tärkeää perehdyttää opiskelijat avainsanoituksen hyviin käytäntöihin. Esimerkiksi asiasanojen ylenpalttisuutta ja päällekkäisyyttä (synonyymit, lähellä toisiaan olevat käsitteet) tulisi välttää, jotta navigointi säilyisi mahdollisimman selkeänä. Opiskelijat kannattaa ohjeistaa selaamaan aina ensin aiemmin lisättyjä avainsanoja (group dictionary), ja lisäämään omiaan vain siinä tapauksessa, että sopivaa sanaa ei löydy.

Mikäli Diigoa käytetään kurssin aikana useissa tiedonhakutehtävissä, voi olla hyvä idea määrittää kulloiseenkin tehtävään liittyvä avansana. Jos opiskelijoiden kanssa sovitaan, että kaikki käyttävät kyseistä asiasanaa jakaessaan tehtävään liittyviä linkkejä, on heidän helppo löytää linkkilistasta kulloinkin relevantti materiaali klikkaamalla kyseistä sanaa.

Käytännön kokemukseni oli, että suuren opiskelijaryhmän kanssa avainsanoitusta on hyvin vaikea hallita – avainsanalista paisui pitkäksi, sisäsi synonyymejä, ja suuri osa sanoista oli liian yksityiskohtaisia ja osa liian yleisiä. Vaikka suurin osa opiskelijoista noudattaisikin yhteisiä pelisääntöjä, jo muutama näistä poikkeava opiskelija saattoi sekoittaa avainsanalistaa merkittävästi ja vaikeuttaa siten koko ryhmän työskentelyä. Parhaiten työskentely sujui, jos avainsanoitusta ehdittiin harjoitella ensin käytännössä omassa blogissa ja sitten vasta ryhmässä.

Yksi keino pitää avainsanalista johdonmukaisena on luoda se etukäteen ryhmää varten (Group Settings / Tag Dictionary / Choose a predefined tag set). Tällöin opiskelijoiden tehtäväksi jää vain valita valmiista listasta linkkisisältöä kuvaavat sanat, eikä heidän tarvitse keksiä omia asiasanoja. Tämä teettää lisätyötä ryhmän moderaattorille, eli opettajalle, mutta se saattaa olla joskus ainoa keino pitää linkkilista järjestyksessä. Ongelma tässä käytännössä on se, että opettaja ei voi koskaan täysin ennustaa, mitä sisältöä oppilaat tulevat jakamaan. Hänen ennalta määrittämänsä avainsanat eivät siis välttämättä kuvaile sisältöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Suositus: Luokaa ryhmälle yhteiset pelisäännöt linkkien jakamista varten. Linkkien laadun tulisi olla ratkaisevampaa kuin määrän: avainsanoitettu, osuvasti kuvailtu ja arvioitu linkkisisältö on ryhmän kannalta huomattavasti arvokkaampaa kuin pelkkä linkki ilman sitä kuvailevaa metadataa.

Suositus: Arvioi ryhmän taitotaso ja päätä sen pohjalta, käytätkö valmista avainsanalistaa vai annatko oppilaiden rakentaa avainsanoituksen yhdessä. Avainsanoittaminen ryhmässä on haastavaa, mutta opettavaista.