”Blogiverkostomalli ja some -työkalut opetuksessa” – johdanto

Sosiaalinen media on yksi suosituimmista verkkoaktiviteeteista hakutoimintojen ja sähköpostin ohella. Maailman TOP 10 verkkopalveluista puolet on sosiaalisen median palveluita (Facebook, Youtube, Blogger, Wikipedia, Twitter). Sosiaalisen median merkitys lisääntyy nopeasti yritysten, yhteisöjen ja organisaatioiden viestinnässä ja markkinoinnissa. Uusien välineiden ansiosta viestintä ja yhteistyö on helpompaa kuin koskaan – niillä sisältöjä voidaan tuottaa, kuluttaa ja jakaa yhdessä.

Myös monet oppilaitokset ovat jo jotenkin läsnä sosiaalisessa mediassa, mutta toimintatavat ovat vasta hahmottumassa. ”Blogiverkostomalli ja sosiaalisen median työkalut” –hankkeessa tutkitaan erilaisten sosiaalisen median palveluiden käyttöä ammatillisessa opetuksessa. Tavoitteena on luoda hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, joiden avulla some-välineiden avaamia mahdollisuuksia saadaan hyödynnettyä opetuksessa.

Tämä blogi on samalla hankkeen loppuraportti. Sen sisällysluettelon löydät blogin sivupalkista sekä tämän artikkelin lopusta. Lisäksi voit navigoida artikkelien välillä linkkien ja avainsanojen avulla. Tässä johdantoartikkelissa on linkitetty kaikkiin keskeisiin hankkeen tuotoksiin.

Seuraavassa lyhyesti hankkeen lähtökohtia, haasteita ja tuotoksia.

Sosiaalisen median pedagoginen käyttö

Yhtenä lähtökohtana hankkeessa oli, että kaikille käytetyille sosiaalisen median työkaluille tulisi löytää jokin pedagogisesti perusteltu käyttötapa (ks. ”Sosiaalinen media – pedagogisia lähtökohtia”). Pyrkimyksenä oli irtautua ajattelusta, jossa oppimisen ongelmia ratkaistaan uusilla laitteilla tai ohjelmistoilla ilman, että opetusmenetelmiä kehitetään samanaikaisesti (ks. lisää aiheesta teromakotero –blogi).

Opetuskäyttöön soveltuvia some-palveluita on paljon (ks. Toikkanen & Kalliala 2009) ja on lähinnä opettajan mielikuvituksesta kiinni, miten hän osaa hyödyntää niitä opetuksessa. Kysymys onkin enemmän siitä, miten koostaa tarjolla olevista välineistä oppimista tukeva ympäristö ja siitä, millaisia opetus- ja oppimiskäytäntöjä voidaan luoda tässä ympäristössä toimimiseen.

Viime aikoina sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyvät toimintakäytännöt ovat nousseet keskustelun keskiöön. Monissa oppilaitoksissa on alettu luomaan sosiaaliseen mediaan liittyviä suosituksia. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto laati 2011 sosiaalisen median suositukset ja Oulun yliopisto sosiaalisen median ohjeistuksen. Nämä ohjeistukset antavat hyviä yleisiä suuntaviivoja sosiaalisen median käyttöön opetusorganisaatioissa.

Työelämälähtöisyys

Toinen hankkeen lähtökohta oli työelämän muutos. Eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä syntyneessä ”Oivallus” -raportissa (2011) ennakoidaan, että tulevaisuuden osaajilta vaaditaan yhä enemmän luovuutta, verkostoitumista ja tiimityötaitoja. Sosiaalinen media tulee samalla yhä tärkeämmäksi osaksi työtä. Hankkeessa kokeiltiin, millaista on oppiminen osana verkostoa, joka jakaa tuotoksensa ja keskustelee niistä verkossa.

Lisäksi hankkeessa korostettiin aktiivista ja omaehtoista portfoliotyöskentelyä blogien avulla. Työharjoittelupaikat ovat olleet kiinnostuneita portfolioista, koska he haluavat tietää enemmän hakijoista. Tehtävänantoja pyrittiin muotoilemaan siten, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus käyttää omaa luovuuttaan ja samalla kartuttaa portfoliotaan, jossa on konkreettisia näyttöjä heidän yksilöllisestä osaamisestaan.

Hankkeessa käytetyt välineet

Sosiaalisen median opetuskäytössä yleisohjeeksi annetaan usein, että kannattaa aloittaa jostakin tutusta välineestä ja edetä askel kerrallaan. Jokaisen uuden välineen käyttöönotto vie oman aikansa, ja siksi on järkevintä rajata niiden määrää.

Hankkeessa keskityttiin muutamaan välineeseen, joiden soveltamista opetukseen tutkittiin yksityiskohtaisemmin. Sosiaalisen median välinein rakennetun oppimisympäristön keskiössä ovat opettajan ja oppilaiden blogit ja niistä muodostuva verkosto. Blogityöskentelyssä kiinnitettiin huomiota erityisesti kahteen asiaan: 1) oppijoiden aktiiviseen ja omaehtoiseen työskentelyyn sekä 2) luovaan ja verkostomaiseen yhteistoimintaan. Blogit ovat toisaalta oppilaiden oma itsenäinen tila, jonka sisältöä, ulkoasua ja toimintoja he itse hallitsevat. Toisaalta blogien verkostoiminen mahdollistaa yhteistyön, tiedon yhteisen rakentelun ja jakamisen.

Lisäksi oppimisverkostoon liitettiin muita luovaa ja yhteisöllistä työskentelyä tukevia some-palveluita. Web-tietovarantojen jakamista, hakemista, järjestämistä ja yhteisten muistiinpanojen tekemistä varten käytettiin kirjainmerkkienjakopalvelu Diigoa. Ryhmätöissä käytettiin Wikejä ja Google -Docs:ia yhteisen tiedonrakentelun apuna. Pikaviestimiä käytettiin lähiopetuksessa ja etäopetuksessa yhtenä vuorovaikutuskanavana.

Toimintasuositukset

Valittujen välineiden opetuskäyttöön pyrittiin luomaan käytännönläheisiä toimintamalleja, joita opettaja voi suoraan soveltaa omassa työssään. Keskeisimmät hankkeen löydökset on tiivistetty muutaman lauseen pituisiksi toimintasuosituksiksi. Suositukset sisältävät konkreettisia vinkkejä some-välineiden opetuskäyttöön ja huomioita pedagogisesti mielekkäistä toimintatavoista. Ne perustuvat hankkeessa saatuihin kokemuksiin käytännön opetustyössä.

Hankkeeseen osallistui ylioppilaspohjaisia ja peruskoulupohjaisia ryhmiä ja some-välineitä käytettiin sekä lähi- että etäopetuksessa. Näin pystyttiin vertailemaan välineiden käyttöä eri tasoisten ryhmien kesken ja erilaisissa opetustilanteissa.

Sosiaalisen median opetuskäytön haasteita

Sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyy monia haasteita. Ensimmäinen haaste on tekninen: kuinka rakentaa mahdollisimman helppokäyttöinen ja tarkoituksenmukainen sosiaalisen median oppimisympäristö. Tähän liittyvät mm. palvelinratkaisut ja palveluehdot, joissa yksi tärkeä tekijä on yksityisyyden hallinta.

Ehkä vielä suurempi haaste on totuttujen toimintamallien muuttaminen ja uusien luominen. Millainen oppimisprosessi sopii verkostomaiseen blogityöskentelyyn? Entä millaiset tehtävänannot tukevat tässä ympäristössä oppimista ja millaisia vuorovaikutustilanteita opiskelijoiden välille kannattaa järjestää, jotta ne edistäisivät oppimista? Perinteisesti opetus on ollut melko opettajajohtoista – miten voidaan edesauttaa keskustelevamman ja argumentoivan oppimiskulttuurin kehittymistä? Mitä jos vuorovaikutus tapahtuukin etänä (>>>)?

Opiskelijoiden taidot vaihtelevat, mitä tulee sosiaalisen median käyttöön. Kuinka perehdyttää opiskelijat uusiin välineisiin ja toimintamalleihin? Kaikkeen opiskeluun sosiaalisen median välineet eivät välttämättä edes sovi – milloin niiden käyttö on perusteltua? Entä miten saada aika (>>>) riittämään?

Jos blogit ja sosiaalinen media sidotaan osaksi koko opintopolkua, kuten portfoliotyöskentelyssä on ajatus, niihin kasautuu pitkällä aikavälillä paljon sisältöä. Miten sisältö kannattaa tällöin järjestää, jotta se säilyisi hallittavana? Entä miten opiskelijat voivat hyödyntää blogien ominaisuuksia laajemmissa projekteissa, kuten lopputyössään?

Tärkeä osa oppimista sosiaalisen median avulla on tiedon jakaminen ja yhteinen eteenpäin työstäminen. Hankkeessa käytettiin verkkosisällön jakamiseen pääasiassa sosiaalista kirjainmerkkienjakopalvelu Diigoa, johon saa erityisiä opetustilejä. Tavoitteena oli löytää tapoja, joilla helpottaa tiedon yhteisöllistä hankintaa, jakamista ja työstämistä. Entä kuinka tehdä jaettuja muistiinpanoja ja järjestää tietoa niin, että se olisi mahdollisimman helposti löydettävissä ja käytettävissä, kun sitä tarvitaan?