Blogiverkosto ja tehtävänannot

Jotta verkostomaisesta blogityöskentelystä saadaan lisäarvoa, kannattaa tehtävänannoissa ottaa huomioon blogityöskentelyn erityispiirteet: yksilöllisyys ja vuorovaikutteisuus. Tehtäviä voidaan työstää itsenäisesti tai yhdessä, blogin kommentointitoimintojen tarjotessa kanavan vuorovaikutukselle.

Toisaalta blogi on opiskelijan omaa tilaa, jonka sisältöä, ulkoasua ja toimintoja hän itse hallitsee. Blogityöskentelyä tukee mahdollisuus omaehtoiseen työhön, jossa opiskelijalla on vapaus etsiä vastauksia käyttämällä omaa luovuuttaan. Parhaimmillaan oppiminen on sisäisesti motivoitunutta ja autonomista – opiskelija innostuu blogissaan pohtimaan ongelmia ja määrittelemään omia tavoitteitaan.

Kun blogit kytketään verkostoksi, tuotosten jakaminen ja vuorovaikutus niiden ympärillä nousee itsenäisen työn rinnalle. Omissa ryhmissäni kaikki tehtävissä tuotettu materiaali jaettiin ryhmän kesken. Tällöin nousee kysymys: miten tehtävänannot tulisi muotoilla, jotta jakaminen hyödyttäisi mahdollisimman paljon koko ryhmää? Entä millaiset tehtävät synnyttävät vuorovaikutusta luontevasti blogiympäristössä?

Tehtävänannot ja vuorovaikutus

Blogien verkostoimisen hyödyt perustuvat pitkälti tuotosten jakamiseen ja niiden yhteiseen tuottamiseen. Tehtävänantoja onkin tärkeää pohtia siltä kannalta, miten ne edesauttavat jakamisen käytäntöjen ja hedelmällisen vuorovaikutuksen syntymistä. Yksi vaikeimmista haasteista opettajalle on: miten saada opiskelijat opettamaan toisiaan?

Jos tehtävien yksi tavoite on herättää keskustelua, ne eivät voi olla liian yksioikoisia. Silloin kun ongelmaan on olemassa vain yksi vastaus (esim. matemaattinen kaava tai objektiivinen fakta), ei keskusteltavaa juuri ole. Sen sijaan ongelmat, joihin on kuviteltavissa useita erilaisia lähestymistapoja, näkökulmia ja ratkaisumalleja antavat keskustelulle sen tarvitsemaa polttoainetta.

Avoimet kysymykset – essee

Tietyn tyyppiset tehtävät sopivat blogiverkosto-opiskeluun paremmin kuin toiset. Avoimet kysymykset, jotka edellyttävät esseen tyyppistä vastausta, näyttäisivät toimivan erityisen hyvin. Itseasiassa tyypillinen blogiartikkeli muistuttaa pitkälti esseetä. Useimmissa blogiartikkeleissa on henkilökohtainen näkökulma, tekijän omia huomioita sekä viittauksia muiden esittämiin ajatuksiin.

Essee taas voidaan määritellä lyhyehköksi pohdiskelevaksi kirjoitukseksi, jossa painottuvat joko objektiiviset tekijät (tutkielmaessee) tai subjektiivinen näkökulma (subjektiivinen essee). Essee on siinä mielessä vapaamuotoinen kirjoitelma, että siinä voidaan tuoda esille kirjoittajan mielipiteitä ja näkemyksiä yhtä lailla kuin lähteisiin perustuvaa tietoa. Esseessä, kuten blogikulttuurissa yleisemminkin, henkilökohtaisuus ja objektiivisuus limittyvät.

Esseessä oppilaalla on lupa käyttää koko persoonaansa, elämänhistoriaansa, kokemuksiaan ja ajatuksiaan samalla kun hän käsittelee ulkopuolisia tietolähteitä. Toisin sanoen oppilaalla on mahdollisuus toteuttaa esseessä itseään. Esseeseen liittyvä vapaus ja omakohtaisuus voivat toimia tärkeinä motivaation lähteinä: kyse ei ole vain ulkopuolelta syötettyjen tietojen toistamisesta vaan oppilaan omista lähtökohdista tapahtuvasta oppimisesta. Kun oppilaalla on mahdollisuus suhteuttaa uutta, juuri omaksumaansa tietoa aikaisempaan tietoonsa, uusi tieto myös muistetaan paremmin.

Mediarikas sisältö

Blogissa voi käyttää tekstin lisäksi lähes mitä tahansa mediaa: kuvia, videoita, haastattelunpätkiä, presentaatioita jne. Median kanssa työskentely oli opiskelijoista mielekästä ja sitä kannattaa sisällyttää tehtäviin. Omalla kurssillani blogiartikkelit tuli kuvittaa Creative Commons -kuvapankkien avulla tai upottamalla artikkeliin jokin havainnollistava video esimerkiksi Youtubesta.

Mediasisällön tuottaminen itse voi olla ongelma, jos kaikille opiskelijoille ei ole tähän välineitä. Siksi suurin osa mediamateriaalista hankittiin verkosta. Tähän liittyen kurssilla oli välttämätöntä käsitellä ilmaisia kuvapankkeja, tekijänoikeuksia ja kuvituskäytäntöjä.

Vapaus, luovuus, omaehtoisuus

Blogikulttuuriin kuuluu yksilöllisyyden arvostus. On muiden opiskelijoiden kannalta mielenkiintoista, jos joku ”laittaa itsensä peliin”. Voidaan väittää, että kullekin yksilölle suotu vapaus omaehtoiseen, yksilölliseen ja luovaan työskentelyyn tuottaa tuloksia, joista ryhmä hyötyy eniten. Usein joillakin oppilailla on käsiteltävästä aiheesta asiantuntemusta ja näkemyksiä, ja tietystä sen osa-alueesta ehkä jopa enemmän kuin opettajalla. Jos tehtävänanto antaa mahdollisuuden käyttää näitä erityistaitoja ja -tietoja – ja saattaa ne samalla ryhmän käyttöön – sitä voidaan pitää onnistuneena.

Itse yritän muotoilla blogitehtävät yleensä niin, että opiskelijoille jäisi riittävästi yksilöllistä vapautta. Määritän esseen aihepiirin, jotta opiskelijoiden huomio suuntautuu samaan ongelmakenttään (helpottaa keskustelun syntymistä), mutta jätän valinnan varaa tarkempien tutkimuskysymysten ja näkökulman valitsemiseen. Tavoitteenani on, että opiskelijat saisivat perehtyä heitä henkilökohtaisesti kiinnostavaan kysymykseen, pääsisivät toteuttamaan itseään ja tuomaan esiin erityisosaamistaan.

Selkeys

Toisaalta yritän myös rajata tehtävät selkeästi. Liian avoin ja vapaa tehtävä on epämääräinen, mikä voi aiheuttaa opiskelijoissa ahdistusta ja epävarmuutta.

Useimmilla opiskelijoilla ei ollut riittävästi aiheen tuntemusta, jotta he olisivat kyenneet keksimään blogiartikkelinsa tutkimusongelman itse. Siksi tarjosin tehtävissä valmiita kysymyksiä, jotka ohjaavat opiskelijoiden huomion kurssin oppisisältöjen kannalta keskeisiin ongelmiin. Näiden kysymysten ratkaisua varten etsin vielä valmiiksi web-resursseja, joiden avulla pääsee alkuun ongelman pohtimisessa.

Näin turvallisia ongelmanratkaisutilanteita esiintyy harvoin työelämässä. Työelämässä ongelmat ovat usein vaikeasti määriteltäviä ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan itsenäistä tiedonhakutaitoa ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Opiskeluvaiheessa tuki on kuitenkin tärkeää, ja sen avulla voi kasvaa asteittain itseohjautuvammaksi oppijaksi. Liian suuret haasteet saattavat johtaa luovuttamiseen (”en keksi aihetta enkä osaa etsiä tietoa, eli en tee mitään”).

Jokaisessa ryhmässä on kuitenkin niitä, joilla on halua ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Näitä opiskelijoita varten tarjoan tehtävissä yleensä ”jokerivastauksen” mahdollisuuden. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli jollakin oppilaalla on erityisosaamista ja hyvä idea blogiartikkelin aiheeksi, hän voi sitä aina ehdottaa. Jos aihe sopii käsiteltäviin oppisisältöihin, hän voi perehtyä siihen, etsiä omatoimisesti lähteitä ja käyttää omaa erityisosaamistaan.

Jakaminen & valinnaiset tehtävät

Jokainen ryhmä on heterogeeninen. Sisällytän itse tehtäviin valinnaisuutta, sillä en halua tehtävänannoilla tasapäistää opiskelijoita, vaan saada kunkin erityiset kyvyt esiin. Tällainen lähestymistapa ei ole hyväksi ainoastaan lahjakkaille oppilaille ja heidän motivaatiolleen, vaan koko ryhmä voittaa saadessaan eri opiskelijoiden erityisosaamisen käyttöönsä.

Erityisen hyödyllistä vaihtoehtojen tarjoaminen on jakamisen kannalta. Kun opiskelijat etsivät tietoa eri kysymyksiin liittyen, ryhmän muilla opiskelijoilla on mahdollisuus oppia ja hyötyä heidän tekemästään työstä. Kaikki eivät tee identtistä työtä, vaan jokaisella on hieman erilainen ongelma ja lähestymistapa. Ryhmän kokoetu yksittäiseen opiskelijaan nähden saadaan käyttöön.

Toisaalta opiskelijoiden aiheet eivät voi poiketa toisistaan liikaa, sillä silloin heidän välilleen ei synny keskusteluyhteyttä. Hedelmällisen vuorovaikutuksen edellytys on, että keskustelijat tuntevat käsiteltävää aihepiiriä, ovat lukeneet osittain samoja lähdeaineistoja ja ovat pohtineet aihepiiriin liittyviä ongelmia.

Esimerkkitehtävä

Tässä esimerkki tehtävästä, jota olen pohtinut yksilöllisyyden (yksilölliset reitit, valinnaiset tehtävät) ja vuorovaikutuksen (keskusteluyhteyden syntyminen, jaettavien tuotosten rikkaus) kannalta.

Määritän tehtävässä ensin laajemman aihepiirin (esim. ”Wordpress teemat”), jonka parissa kaikki opiskelijat tekevät töitä (keskusteluyhteys). Saatan jakaa ongelmakentän esimerkiksi kolmeen ala-alueeseen (esim. ”teeman valinta”, ”teemojen muokkaus” ja ”kehysteemat ja teemojen suunnittelun aputyökalut”), joista kukin voi valita sen, joka eniten itseä kiinnostaa. Jokaiseen ala-alueeseen liittyen listaan kysymyksiä, joista kukin opiskelija voi valita yhden tai useamman käsiteltäväksi blogiartikkelissaan. Opiskelija voi myös keksiä oman aihepiiriin liittyvän kysymyksen (”jokeri”).

Tällainen tehtävänanto tarjoaa mielestäni hyvän lähtökohdan blogiverkostossa tapahtuvalle vuorovaikutukselle. Opettajan johdanto, yhteinen lähdeaineisto ja jaettu ongelmakenttä luovat pohjan opiskelijoiden vuorovaikutukselle. Todennäköisesti he kuitenkin tekevät erilaisia johtopäätöksiä riippuen valitsemastaan erityiskysymyksestä, näkökulmasta, aikaisemmista tiedoistaan yms. Kun oppimisprosessi ja oppitulokset jaetaan, opiskelijat oppivat parhaassa tapauksessa toisiltaan ja auttavat omalla panoksellaan koko ryhmää oppimaan enemmän.

Suositus: Verkostomaisessa blogityöskentelyssä keskeistä on 1) yksilöllinen ja omaehtoinen tekeminen 2) tuotosten jakaminen ja yhteinen tuottaminen. Pohdi siis tehtävänantoja tämän tavoitteen kannalta.

Suositus: Avoimet tehtävät, jotka edellyttävät esseen tyyppistä vastausta, toimivat hyvin verkostomaisessa blogityöskentelyssä. Lisäksi voi olla hyvä ajatus sisällyttää tehtävänantoihin valinnaisuutta, koska se motivoi yksilölliseen suoritukseen ja maksimoi oppitulosten jakamisesta saatavan hyödyn.

Suositus: Blogiin voi upottaa tekstin lisäksi lähes mitä tahansa mediaa: kuvia, ääntä, videoita, presentaatioita jne. Yleensäottaen mediasisällön kanssa työskentely oli opiskelijoista mielekästä. Yksinkertaisimmillaan blogiartikkeleita voi esimerkiksi pyytää kuvittamaan creative commons -resurssein.